Yliäänikulkijan reppuselässä

Alice kyyristyi täristen Leonoran viereen. "Pystyt sä nousee? Meidän pitää päästä pois täältä!" hän hoputti vilkuillen titaaneja. Tytön vihreät silmät kiilsivät ja olivat järkytyksestä suuret. "Leonora!" Alice huusi ja ravisti ystäväänsä. Leonora hengitti nopeasti ja piteli jalkaansa. "Se.. Se tais murtuu... Tai jotai", Leonora ähisi ja nuolaisi hermostuneesti huuliaan. "Sun pitää mennä."
"Mä en jätä sua tänne!" Alice huudahti ravistellen Leonoraa hiukan turhankin lujaa. Leonora oli sanomaisillaan jotain kun heidän takaansakin alkoi kuulua raskaita askelia. Leonora katsahti siihen suuntaan ja kalpeni. Ennen kuin Alice ehti laskea, monta titaania oli heidän takanaan, Leonora oli tarrautunut hänen hiuksiinsa, veti hänene päänsä lähemmäs ja supatti: "Sä liityt munkin puolest Military Policeen ja elät turvallista elämää Wall Sinal." Alicen silmiin nousi kyyneliä ja hän ravisti päätään. "Lupaa se mulle", Leonora vaati. Hänen koko olemuksensa tärisi, ja hänen oli vaikea olla alkamatta huutaa kuin palosireeni. Titaanit olisivat kohta niin lähellä, ettei Alice pääsisi pakoon.
"LUPAA!" Leonora huusi silmät vettyneinä. Alice ei inahtanutkaan, mutta nyökkäsi jäykästi. 

"Leonora, ei. Ihan oikeesti, me jäädään kiinni ja saadaan potkut tai jotain", Alice supatti nykien Leonoraa hihasta. "Ei me jäädä kiinni. Ei me sinne mitään käyntikorttii jätetä. Eikä kirjoiteta seinään 'Leonora ja Alice kävi täällä'. Sitä paitsi pitää mun jotenki saada hyvitys siit et se heitti mut sinne vesisaaviin", Leonora suhisi takaisin tuijottaen Alicea silmiin. "Se oli sulle ihan oikein. Et sä voi kostaa kostoa", Alice vastasi. 
Leonora ei kuitenkaan kuunnellut, vaan kääntyi kurkkaamaan nurkan taakse. "Noni. Nyt tie on selvä."

Leonora pujotti nopeasti kaulastaan hopeisen korun ja sulki sen Alicen tärisevään nyrkkiin. "Ota tää. Saat vähän rahaa Sinalla elämiseen", Leonora kuiskasi ja veti kätensä pois ennen kuin ne alkoivat täristä liian pahasti. Alice nousi seisomaan jäykästi, kuin olisi juuri nukkunut vuorokauden pakastimessa, ja otti miekat kömpelösti käsiinsä. 
Titaanit alkoivat olla jo iskuetäisyydellä Alicen tehdessä lähtöä. Kauhu sai Leonoran voimaan pahoin, ja hän yritti pysyä käsiensä varassa niin kauan että näkisi Alicen pääsevän turvaan.
Juuri kun Alice oli pyrähtämässä ilmaan, jokin valtavan nopea suhahti kattojen tasalla. Se iskeytyi ensin kaksikkoa lähinnä olevaan titaaniin, sitten sen vieressä olevan 8-metrisen niskaan ja siitä eteenpäin muidenkin titaanien arkaan paikkaan.
Alice ja Leonora tuijottivat näkyä ihmeissään, mutta pelko ei laantunut. Mikä yliäänikulkija-titaanien-tappaja sitten olikin, Leonoran ja Alicen olivat enemmän kuin helpottuneita sen tulosta. 
Viimeisen titaanin kaatuessa yliäänikulkija kopsahti viimein pysähdyksiin titaanin pään päälle. "Mitäs te täällä kyykitte?" mies kysyi mustat hiukset otsaan liimaantuneena. Leonora ja Alice vain tuijottivat miestä. "Onko teillä kuulossa vikaa?" mies tuhahti ja hypähti maahan. 
Ensimmäisenä tokeni Leonora. Hän vilkaisi Alicea ja sanoi sitten: "Alice voi selittää. Se on paremmi  kärryillä asioista kuin mä."
Alice heräsi horroksestaan ja vilkaisi pelästyneenä Leonoraa. "Mitä.. En mä.. Tai siis.." Alice änkytti kuin papukaija konsanaan. Mies tuijotti Alicea sen näköisenä kuin häntä ei olisi voinut vähempää kiinnostaa tytön sanat. "No.. öö.. Me siis.. Titaaneja.. Sit..öö..öh.. Sit noi meni rikki tai jotai ja..." Alice jatkoi. Hän oli huomaamattaan vetäny kädet lähelle rintaansa ja puristi niitä toisiinsa pakonomaisesti. "Öö.. Ja sit.. Tota.. Ka-kapteeni Levi... eli tota... sä... tulit ja..öö.." 
"Alice Miller tässä vain yrittää sanoa että kiitti kun pelastit meiät, yliääni- tai siis kapteeni Levi", Leonora sanoi virnistillen ja silmiään pyöritellen. Levi katseli hetken kaksikkoa alta kulman. "Teinä lentäisin jo jonnekkin muualle. Titaanit saavat teistä muuten hyvän herkkupalan."
Alice sai jostain puheenlahjansa takaisin: "Mu-mut Leonoran jalka... Se on murtunut tai venähtäny pahasti tai jotain.. Ja sit sen 3Dmg meni mäsäks.."
Levi vilkaisi Leonoran jalkaa. "Tsk. Aina saa olla auttamassa jotakuta", hän tuhahti ärtyneesti ja asteli Leonoran viereen ja kyykistyi niin, että hänen selkänsä oli Leonoran naaman edessä. "Kipua kyytiin ja pidä kiinni. Mä en ala noukkiin sua matkanvarrelta enää mukaan", Levi käski. Leonora vilkaisi Alicea huvittuneesti. Alice oli suuremman luokan Levi-fani ja aivan varmasti kateudesta vihreä kun Leonora pääsisi Levin reppuselkään. 

Leonora ronklasi lukkoa etsiessään avainnipusta sopivaa killutinta oven avaamiseen. "Älä pidä tommosta meteliä. Meidät huomataan varmaan ihan just", Alice sanoi vilkuillen puolelta toiselle. "Vielä hetki.. Noni", Leonora hihkaisi puoliääneen ja tökkäsi oven auki. "Nyt päästään järkkää kunnon bileet herra Sardiinipurkille."

Leonora tarrautui Levin viittaan ja asetti jalkansa varovasti varaterälaatikoiden päälle. Leonoran päästyä Levin selkään mies nousi huojahtaen seisomaan. Alice tuijotti Levita edelleen, eikä huomannut Leonoran virnistelyä. "Alice on muuten sun suurin fanis", Leonora tokaisi yhtäkkiä silmät ilkikurisesti kiiluen. Alicen silmät suurenivat entisestään ja hänen poskensa muuttuivat kahdeksi punaiseksi omenaksi. Niitä olisi voinut vaikka käyttää ihan hyvin jousiammunnassa maalitauluina.
"Leonora vaan vitsailee, en mä mitään ihaile.. Tai siis ihailen mut en mä mikään iso fani oo.. Tai siis kyllä mä oon mutta... Tota.." Alice alkoi jälleen takellella. Leonora virnuili Levin pään takaa miehen vilkaistessa Alicea. "Lopeta se takeltelu ja mennään. Tää sun kaveris painaa kuin synti", Levi sanoi, lähetti vaijerin seinään ja lähti kiitämään. Alice seurasi kömpelösti perässä.
"Kiitti vaan, kapteeni!" Leonora huusi tuulen ulvonnan yli ja läpsäytti miestä takaraivoon. Levi vilkaisi olkansa yli silmät viiruina, mutta jätti vastaamatta. 
Alice tuijotti järkyttyneenä Leonoraa. 'Miks sä noin teit? Se on hei Levi!' hänen silmänsä suorastaan huusivat. 'Mitä sitten?' Leonora kysyi haastavasti katseellaan. Alice pyöritti varoittavasti silmiään. 'Mä en haluu et sut tiputetaan tai mitään.'
'Ei se mua tiputa. Ei ilman et tippuu ite', Leonora vastasi ja nosti leukaansa kuten  aina silloin kun asia oli hänen mielestään loppuunkäsitelty. Alice pudisteli päätään, mutta pysähtyikin katsomaan Leonoran taakse. 
Leonora oli juuri katsomassa samaan suuntaan kun Levi teki nopean kaarron. Leonoran onnistui lyödä otsansa Levin takaraivoon heidän tömähtäessään katolle. "No nyt en tehny tarkotuksel", Leonora naurahti virnistäen Levin mulkaistessa häntä. 
Alice laskeutui heidän viereensä ja osoitti kattojen yli. "Mitä tuol tapahtuu?" hän kysyi. 
Leonora kääntyi katsomaan samaan suuntaan. Muutaman korttelin päässä välähti jokin. Näytti siltä kuin joku olisi saanut mahtavan idean, eli kirkkaalta taivaalta suhahti salama. Siitä syntyi eräänläinen valoräjähdys, joka sai silmissä tanssimaan pieniä pisteitä. 
Kun Alice ja Leonora pystyivät jälleen näkemään, salaman paikalla seisoi 15-metrinen titaani, jolla oli suippokorvat ja vihaiset silmät.
"Mi-mi-mitä..?" Alice ähisi. Leonora taas oli niin hämmästynyt ettei saanut sanaa suustaan. 
"Se on Yeager. Tyyppi joka kykenee muuttumaan titaaniksi", Levi kertoi kuin se olisi ollut jokapäiväinen asia. Leonoran silmät suurenivat. "Oikeesti? Vähänkö siistii! Mäkin haluun!" hän hihkui ja kurotteli Levin pään yli nähdäkseen titaani-ihmisen paremmin. Levi kopautti päätään taaksepäin ja osui Leonoraa leukaan. "Au!" Leonora kivahti ja tuijotti Levita silmät salamoiden. Koska Leonora oli niin lähellä kapteenia, hän näki miten Levin silmät myhäilivät hieman tyytyväisinä, mutta muuten hänen kasvonsa olivat vailla tunteita. Leonora oli juuri nostamassa kättään kostoon kun Alice kosketti häntä olkapäälle. "Pitäsi varmaan jatkaa matkaa. Tuolt tulee lisää titaaneja."