Vasen oikea, vasen oikea, nosta koipea!

Linnan muurin vierellä seisoskeli pieni joukko täriseviä sotilaita Leonoran ja Alicen saapuessa heidät mukaansa repineen miehen kanssa. Missään ei näkynyt titaaneja, mutta niiden ajoittaiset huudot ja askelten töminä kantautuivat varsin läheltä. "Me varmistamme ettei mitkään abnormaalit pääse kuninkaanlinnaan tätä kautta", mies selosti kaikille paikalla oleville sotilaille. "Miten muka? Meillä, eikä noilla muillakaan näytä olevan 3Dmg:tä saati miekkoja", Leonora tiuskaisi. Mies vilkaisi Leonoraa ärtyneesti, mutta myönsi hänen olevan oikeassa. "Lähetin muutaman hakemaan kaikille varusteet. Heidän pitäisi tulla pian takai-" mies oli vastaamassa, kun yksi sotilaista -nuori tyttö, joka kuului Garrisoniin- kirkaisi: "Titaani!"
Kaikki kääntyivät katsomaan tytön osoittamaan suuntaan. Katua pitkin, suoraan heitä kohti oli juoksemassa kolmimetrinen titaani, jolla oli pienet silmät ja mutrusuu. Leonora sai ensimmäisenä jalkoihinsa liikettä. "Tule!" hän huusi, tarttui Aliceen ja syöksyi lähellä olevalle rakennustelineelle. Ystävykset ehtivät juuri ja juuri kiipeämään  titaanin ulottumattomiin sen tömistellessä muiden sotilaiden keskelle.
Yläilmoista Alice ja Leonora joutuivat todistamaan pahanlaatuisen verilöylyn. Useimmat sotilasjoukosta yrittivät kiivetä heidän perässään turvaan, mutta yksikään ei ollut tarpeeksi nopea; titaani oli mitä ilmeisimmin abnormaali, joka osasi hieman hyppiä. Se repi epäonniset alas ja talloi osan jalkoihinsa pudottautuessaan takaisin maahan. Se näytti leikittelevän sitkeimmillä sotilailla, muut se pani poskeensa pienet silmät eteen tuijottaen.
Leonora ja Alice nojasivat toisiinsa täristen. Heidän teki pahaa katsoa tätä veristä näytelmää, mutta jostain syystä kumpikaan ei pystynyt kääntämään katsettaan. Maa titaanin lähellä oli punaisena verestä ja erinäisiä ruumiinosia, joista titaani ei vaikuttanut välittävän, lojui siellä täällä.
Yhtäkkiä nurkan takaa tuli ratsain kaksi sotilasta, joista nuoremman, Training Corpseihin kuuluvan hevonen oli laitettu kärryjen eteen. Leonora sai silmänsä irti titaanista ja huomasi että kärryissä oli kasa 3Dmg:tä. Pieni toivonkipinä syttyi Leonoran sydämessä. "Alice, kato!" hän kuiskasi ja ravisti Alicea olkapäästä. Alice hengähti hermostuneesti ja siirsi katseensa titaanista pelastukseen ja takaisin. Varusteita tuova kaksikko ei ollut vielä huomannut titaania, joka oli heistä katsottuna piilossa nurkan takana. Verisen maankin he huomasivat vasta viime hetkellä. Kärryjä ajava poika huomasi Leonoran ja Alicen rakennustelineen nokassa. "Hei! Mitä täällä on taphtunut?" poika huusi. Ne jäivät hänen viimeisiksi sanoikseen titaanin harpatessa hevosten tielle. Koni teki rajun väistön sivulle ja poika, joka ei ollut varautunut käännökseen mitenkään, lensi suoraan titaanin jalkoihin. Titaani tuijotti poikaa hetken ja kurottautui sitten tarttumaan pojan olkapäästä. Poika tuijotti titaania kauhun jähmettämänä, mutta juuri ennen kuin titaanin hampaat pureutuivat pojan lihaan hän alkoi huutaa vertahyytävän kauhuissaan.
Toinen tulokkaista, Survey Corpsilainen nainen, oli onnistunut pysymään ratsunsa selässä ja otti kärryhevosen kiinni. "Äkkiä nyt!" nainen huusi Leonoralle ja Alicelle ja lähti laukkaamaan titaania kohti, jättäen varustekärryt hevosineen rakennustelineen juurelle. Titaani oli jo ehtinyt syömään sätkivästä pojasta olkapään, kun nainen hyppäsi ratsunsa selästä, otti miekat salamannopeasti esille ja viilsi syvän viillon titaanin niskaan. Mutrusuu kaatua rämähti pojan päälle ja alkoi savuta.
Nainen onki pojan varovaisesti titaanin alta ja alkoi askarrella kiristyssidettä Leonoran ja Alicen laskeutuessa maahan ja asetellessa kaasuvempeleet ylleen. "Ki-kiitos", Alice sanoi naiselle. Nainen nyökkäsi ja vilkaisi sitten kadun päähän. Siellä oleskeli kaksi vähintään 10 metristä titaania, aikeinaan ilmeisesti tulla jatkamaan komimetrisen työtä. "Hoidelkaa te nuo! Minä vien hänet turvaan!" nainen huusi ja alkoi raahata poikaa hevosen selkään. Alice ja Leonora vilkaisivat toisiaan. "Ei kai tässä muukaan auta", Leonora totesi ja liu'utti miekkojen terät auringon valoon. Alice nyökkäsi hermostuneena ja teki samoin.

"Mikset sä tykkää sun iskästä?" Alice kysyi kuoriessaan varmaan sadatta perunaansa sinä päivänä. Leonora vetäisi kiharat pois naamaltaan ja tuhahti. "Se halus vaa naittaa mut jollekki vanhal käppänälle, et se ois saanu siitki jotai maallist hyötyy. Se on ahne idiootti. Mun veljist se oli toki ylpee kun ne on töissä kuninkaanlinnas, mut mä en päässy sinne, koska olin liian nuori. Joten must ei ollu juurikaan hyötyy iskäl. Se paheni kun äiti.." Leonora hiljeni, mutta Alice ymmärsi mitä hän tarkoitti. "Vähänkö tyhmää", Alice nurisi ja asetti kuorimansa perunan tynnyriin muiden kuorittujen perunoiden joukkoon. Leonora kuitenkin virnisti ja heitti oman perunansa komeassa kaaressa tynnyriin. "No, mun ei tartte enää ikinä kattella sitä, toivon mukaan. Ja jos iskä ei ois idiootti nii en välttist ois karannu armeijaa ja tavannu sua!"

Lähestyessään titaaneja Leonoran tunteet olivat kovin ristiriitaiset. Toiaalta häntä hirvitti lähestyä noita hirviöitä, mutta toisaalta hän oli innoissaan. Hän itse ei alkuunkaan ymmärtänyt mistä into oli peräisin.
Alice oli myös kauhuissaan, mutta jostain syystä hänkin tunsi pientä iloa siitä että pääsi kiitämään kattojen tasalla päätä huumaavaa vauhtia. Alice sulki silmänsä ja yritti kuvitella olevansa vain harjoittelemassa Leonoran kanssa.
"Alice! Vasemmalla!" Leonora huudahti saaden Alicen säpsähtämään hereille unelmistaan. Muutaman metrin päässä vasemmalla Alicea kohti kurkotteli 15 -metrinen titaani. Alice teki äkkikäännöksen oikealle ja kiepahti meikkoineen niin, että katkaisi titaanin sormet juuri ennen kuin ne saivat otetatta hänestä. Samassa titaani lyyhistyi maahan ja alkoi savuta. "Mit-?" Alice ehti aloittaa kun Leonora ilmestyi hänen viereensä virne naamallaan. "Vähänkö se oli siistii!" Leonora hihkui. Sitten hän huusi: "Varo!" ja repäisi Alicen mukanaan vasemmalle niin, että he sujahtivat juuri ja juuri toisen titaanin kämmenen alta. "Estradi on sun. Mä voin yrittää pitää sen huomion mussa", Leonora huusi, lähetti vaijerin seinään ja teki leveän kaarron takaisin titaanin näköpiiriin. Alice kääntyi vaijereiden avulla ja iski sitten toisen vaijereista titaanin niskan tiimoille. Tuuli sai Alicen silmät vuotamaan, mutta hänen onnistui iskemään titaania niskaan. Titaani älähti ja vajosi maahan. Alice laskeutui katolle henkeään haukkoen. Leonora tömähti ystävänsä viereen hymyillen. "Me tehtiin se! Me tapettiin mein ekat titaanit!" Alice hymyili pienesti. "Niin... Nin tehtiin. Mutta.. Miten ne pääsi? Wall Sinalle?"
"Jaa-a. Eis ois kyl tarvinu tulla tänne", Leonora sanoi olkapäitään kohautellen. Vilkaistuaan taakseen hän hihkaisi: "Hei! Tuolta tulee lisää!" Alice vilkaisi samaan suuntaan ja vaihtoi terät miekkoihinsa. "Sinne siis", hän sanoi.

Leonora otti viimeisen kuorimattoman perunan käteensä ja punnitsi sitä harkiten. Leonoran ilme sai kuitenkin Alicen epäilyksen valtaan. "Leonora.." Alice varoitti, mutta sai saman tien hypätä pois lentävän perunan tieltä. Pottu pomppasi seinästä ja kopsahti nätisti kouluttajan takaraivoon. "Kuka hemmetti tuon heitti!" kouluttaja karjui naama punaisena kuin tomaatti. Leonora oli istunut takaisin paikalleen ja tuijotti muiden joukosta kouluttajaa syttömän näköisenä. Alice kuitenkin vilkuili kouluttajasta Leonoraan ja takaisin sen verran hermostuneena että kuka tahansa pystyi päättelemään kuka perunan oli viskannut. "Flame, sinäkö se olit?" mies kysyi silmät vihaa hehkuen. Leonora vastasi kouluttajan katseeseen tyynesti. "Olinko minä mitä?" hän kysyi nostaen kulmiaan. Kouluttaja asteli Leonoran eteen jolloin tyttö nousi seisomaan. Kouluttajan silmäillessä Leonora nosti hieman leukaansa ja sanoi uhmakkaasti: "Oletteko varma ettei se ollut lintu, sir?"
Alice tuijotti kauhuissaan Leonoraa. Kouluttaja otti tiukan otteen Leonoran tukasta ja nosti naamansa korkeudelle. "Oletko varma ettet pian itse ole lintu, Flame?" kouluttaja puhisi. Leonoran irvisteli kivusta mutta tuijotti edelleen kouluttajaa silmät täynnä uhmaa. Kouluttaja kantoi Leonoran hiuksistaan lähimmän likavesitynnyrin luo ja paiskasi hänet jalat edellä siihen. "Vai olisitko mieluummin kala?" kouluttaja kysyi pilkallisesti ja poistui paikalta. Leonora rämpi muiden naureskellessa ylös ja lysähti märkänä Alicen viereen virne naamallaan. "Sattuko sua kauheesti? Ja miks sä hymyilet? Kouluttaja heitti sut just äsken likaveteen", Alice kyseli huolestuneesti. Leonoran ravisti märkiä hiuksiaan ja naurahti. "Se ei huomannu et otin avainnipun sen vyöltä."

"Alice! Nosta jalkaas!" Leonora karjaisi viiltäessään tielleen osuneen titaanin niskan. Alice sujahti kaasun avulla ylemmäs, kääntyi vaijerin avulla viilsi häntä tavoitelleen titaanin niskaan pitkän viillon. Kaksikko jatkoi etenemistään kohti kolmatta titaania. "Nyt!" Leonora huusi, ja kaksikko kaarsi titaanin molemmin puolin niskan luo ja viilsi kaksi viiltoa sen niskaan samaan aikaan. Titaani romahti maahan komealle rytinällä. "Täähän on ihan mahtii!" Leonora hihkui leveä virne naamallaan. Alice hymyili hieman hillitymmin mutta naurahti: "Äläp-" Leonoran 3Dmg:stä kuului epämiellittyvä kilahdus. "Mitä hemmet.." Leonora oli sanomassa kun vaijerijärjestelmä petti ja hän lensi maahan. Alice sujahti kiireesti ystävänsä luo maahan, mutta jähmettyi hiukan ennen kuin pääsi myttynä makaavan Leonoran viereen. Kadun päässä heitä kohti oli tulossa kolme 15-metristä titaania, ja he olivat maassa niiden ulottuvilla.