Kuva © Stafire

Hei juntti, pienempiään ei kiusata

”Seuraava!” kaljuuntunut mies karjaisi, tarrasi lähimpään alokkaaseen ja tönäisi kohti 3Dmg telinettä. Alokas tuhahti kovaäänisesti ja mulkaisi kouluttajaa tämän kääntyessä meuhkaamaan toisessa telineessä riippuvalle pojalle, jolla oli jo muutenkin vaikeuksia pitää silmänsä kuivina. ”Joskus mä viel annan tolle samalla mitalla takas”, tyttö mutisi ja heilautti kiharoitaan. Lähellä seisova mustahiuksinen tyttö tuijotti kiharatukkaa kauhuissaan. ”Noin ei kannata sanoo. Kouluttaja voi kuulla.” Kiharahiuksi vilkaisi tummatukkaista alta kulmain. ”Mitä sitten?” tyttö tuhahti ja asetteli vaijerit paikoilleen. ”Ei toi oo ees paha”, hän jatkoi naurahtaen.
”Valmiina?” nuori poika kysyi ja alkoi kammeta kiharatukkaa ilmaan. Tytön ilme muuttui vakavammaksi ja hän huojui ennen kuin löysi tasapainon. ”Näin sitä mennään!” tyttö hihkui ja hymyili iloisesti tummatukalle.

3 vuotta myöhemmin

”Vasemmalla on parempi köysi, Alice! Tartu siihen!” Leonora huikkasi ja paineli menemään omaa köyttään pitkin. Alice tarttui Leonoran ohjeistamaan köyteen ja lähti kiipeämään ystävänsä perään. ”Tän jäkeen viel 3D:t ja sitten pois Kaljupään alaisuudesta”, Leonora huokaisi pudottautuessaan seuraavalle köydelle. ”Ei kannata nuolaista ennen kuin tipahtaa. Me voidaan joutuu viel joskus tekemisiin ton kouluttajan kanssa”, Alice puuskutti ja pudottautui Leonoran viereen. ”Ei me jouduta kun me mennään MP:hen ja eletään rauhass Wall Sinalla. Mut kaukana mun iskästä”, Leonora tuhahti itsevarmasti ja lähti liukumaan köyttä pitkin alas. Hiukan ennen köyden päättymistä tyttö irrotti otteensa ja pudottautui muutaman metrin matkan maahan. ”Hemmetin hiukset”, Leonora ärisi kiharoiden tunkiessa silmiin. ”Voisivat joskus...” hän oli jatkamassa Alicen tömähtäessä hänen vierelleen. Leonora naurahti Alicen naaman peittyessä täysin tumman hiuspehkon taakse. ”Perun puheeni omasta variksenpelättimestäni. Mul ei sentään oo verhoi naamataulun edessä”, Leonora hekotti ja läppäisi Alicea kylkeen. ”Kiitti vaan”, Alice tuhahti.

”Ja kukas hemmetti sinä luulet olevasi, ruikku?” kouluttaja mylvi naama hehkuen lyhyelle pikkutytölle edessään. Tyttö tuijotti eteenpäin kauhuissaan, nyrkki sydämen kohdalla vapisten. ”Wall Marian pohjoisosasta, Alice Miller!” tyttö vastasi. ”Miksi vitussa tuollainen töppö armeijaan on tullut?” kouluttaja karjaisi. Alicen silmät suurenivat vielä astetta isommiksi. ”Tota..öh..” Alice yritti vastata, mutta kouluttaja alkoi taas rähjäämään: ”Vastaa, äläkä änkytä, alokas!” Kouluttaja oli jo nostamassa kättään lyöntiin kun muutaman rivin päästä kuului uhmakas huuto: ”Hei juntti, eiks sulle oo päntätty päähän ettei pienempiään hakata?” Kouluttajan silmät muuttuivat ilmeetömiksi raivosta. ”Kukas puolustaa tätä pätkää?” mies kysyi pettävän tunteettomalla äänellä. ”Minä se taisin olla”, kiharapehkoinen tyttö sanoi ja nosti leukaansa. ”Nimi ja asuinpaikka?” kouluttaja kysyi tuijottaen tyttöä silmiin. ”Leonora Flame Wall Sinalta, läheltä kuninkaanlinnaan”, tyttö vastasi napakasti silmät hehkuen. ”Vai että Wall Sinalta oikein”, kouluttaja sanoi ja potkaisi Leonoraa suoraan toiseen sääreen. Tyttö valahti maahan ähkäisten. Kouluttaja tarttui häntä hiuksista ja repi takaisin jaloilleen. ”Saat tuta miten käy kun isukki ei ole maksamassa sinua pulasta..” mies sanoi uhkaavasti ja paiskasi sitten tytön takaisin maahan. Kouluttajan jatkaessa matkaa Leonora sylkäisi tämän perään ja irvisti Alicelle. Sitten Leonora muodosti huulillaan sanat ”Terve vaan” ja kampesi itsensä jaloilleen.

”Training Corpsejen 105 alokasryhmän kymmennen parasta ovat... viides, Rina Water, kuudes, Leonora Flame, seitsemäs, Alice Miller, kahdeksas..”
Leonora vilkaisi syrjäsilmin Alicea ja hymyili voitonriemuisena. ”MP, täältä tullaan!” Leonora kuiskasi vilkaistuaan ensin ettei kouluttaja katsellut heihin päin. Alice hymyili helpottuneena ja nyökkäsi pienesti. ”Thänk gaad”, hän kuiskutti takaisin.
”Huomenna valitsette, mihin sotilasosastoon menette. Vaihtoehtoina ovat Garrisonit, jotka...”
”Heti, kun toi on lopettanut saarnansa, lähetään käymään junalla Wall Sinalla”, Leonora kuiskasi. Alice hymyili yllättyneenä. ”Oikeesti? Mut ei mulla oo varaa junalippuun..”
”Mut mulla on. Mä tarjoon. Sähän et oo koskaan käyny siellä, nii nyt on korkee aika sillekkin”, Leonora sanoi kulmakarvojaan kohotellen.

Alicen vihreät silmät tuikkivat innossa kaverusten noustessa junan kyytiin. ”Mahtavaa et me päästään Military Policeen! Turvallinen elämä vain odottaa meitä!” Alice hihkui. Leonora hymähti. ”Mihin sää oisit menny jos et pääsis MP:hen?”
”Varmaan Garrisoniin. Entä sä?”
Leonora pysyi hetken hiljaa. ”Emmää tiä.”
Alice tuijotti ystäväänsä hämmästyneenä. ”Miten niin et tie? Olisikko sää halunnu mennä Survey Corpsiin tappaa ittes?”
”No en, mutta... muistakko kun kerroin siit isosta vedestä? Merestä?”
Alice kallisti päätään. ”Joo tottakai.”
”No joskus mietin et Survey Corpseissa me oltais voitu karata ja mennä tutkimusmatkalle ulkomaailmaan. Mennä kattoo sitä Merta”, Leonora kertoi antaessaan matkaliput konduktöörille tarkastettavaksi.
”No niin..” Alice huokaisi ja alkoi tuijottamaan ohikiitäviä maisemia.

Leonora ja Alice istuksivat nurmikkoisella kummulla ja tuijottelivat alas alokasleiriin. Kaverukset olivat tunteneet vasta muutaman kuukauden. ”..ja sit on kuulemma olemassa semmossii tosi isoja vesialueita kuin 'Meriä' ja isoi 'Vuorii' jotka on jopa Colossal titania isompii ja kaikkee muutakin mahtavaa!” Leonora selitti havainnoillistaen kaiken käsillään. Alice kuunteli innoissaan ystävänsä tarinaa.”Ja sit jotai muutama kuukausi ennen kun mä karkasin tänne nii me käytiin Wall Rosella kattoo titaaneja”, Leonora sanoi näyttäen kieltään, ”Ookko sää nähnyt koskaan titaania, kun säähän olit Wall Marialta?” Alice tuijotti Leonoraa silmät suurina ja pudisteli päätään. ”Millasii ne sitten on?” hän kysyi. ”Me nähtiin vaan muutama, mut ne oli isoi, talon kokosii ja tosi rumii. Osa jopa rumempii kuin toi meidän kouluttaja”, Leonora sanoi nauraen. ”Mistä sää tiedät ton kaiken?” Alice ihmetteli. ”Meil on kotona kauheesti kirjoja ulkomaailmasta, kun äiti oli tutkija. Se tutki ulkomaailmaa ihan hirveesti, mistä iskä ei oikeen tykännyt... Ja sit se opetti mulle kaikken näköistä”, Leonora selvitti naurahtaen. ”Vähän ois hienoo päästä näkee muurien ulkopuolelle. Tietty nii et se ois turvallista”, Alice huokaisi.
”Mitä sun vanhemmat muuten tekee?” Leonora kysyi vuorostaan. Alicen ilme muuttui murheelliseksi. ”Ei enää mitään. Ne on kuollu. Passitettiin ”valtaamaan” Wall Mariaa takas.”
Leonoran hymy hyytyi. ”Munkin äiti on kuollu, kun se lähti Survey Corpsien kaa ulos. Ja iskästä ei puhuta ees. Se on idiootti.” Leonora piti pienen tauon ennen kuin kysyi: ”Onks sul sisaruksii?” Alice pudisti hiljaa päätään. ”Mul on kaks isoveljee”, Leonora kertoi. Kaksikon ylle laskeutui painostava hiljaisuus, joka kesti niin kauan että lopulta Alicen oli pakko rikkoa se: ”Haluutsä olla mun paras kaveri?” Leonora katsoi hämmästyneenä ystäväänsä. ”Ei tohon voi vastata muuta kuin joo. Mut ei paras ystävä juttui voi sopii, joten sanon et ainakin mää haluaisin. Mulla ei oo koskaan ollu parasta ystävää.”